PUHEITA, KIRJOITUKSIA JA LEHTIJUTTUJA

Vantaan Ratikka

Vantaan kaupungin ”ratikkaryhmä” on tehnyt selvityksiä Vantaan Ratikan rakentamisen edellytyksistä ja kustannuksista jo useamman vuoden ajan. Hankkeen rahoittamiseksi myönnettiin aikanaan 20 miljoonan määräraha, jonka tämänhetkisestä tilanteesta ei juurikaan ole kerrottu. Onko koko summa käytetty vai onko rahaa vielä jäljellä. Valmista pitäisi pikkuhiljaa olla sillä kaupunginvaltuuston päätös ratikan rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä on suunniteltu tehtäväksi vielä kuluvan kevään aikana.

Ratikan matkustajien määrää ja rakentamiskustannuksia on arvioitu uudelleen ja huomattu matkustajamäärien olevan jäämässä reilusti alle alkuperäisen arvion. Rakentamiskustannukset sen sijaan ovat tällä välin nousseet yli 600 miljoonaan euroon.  Pelkästään Tikkurilassa pääradan alittavan tunnelin rakentamisen kustannusten arvioidaan ylittävän 100 miljoonaa euroa kuten aikanaan ennustin, eikä se tuohon tule pysähtymään, niin monimutkaisesta ja riskialttiista hankkeesta on kysymys. Rakentamista puolustellaan muun ohella valtiolta mahdollisesti saatavan 30 % tuen taustoin. Tukipäätöstä ei toistaiseksi ole tehty eikä sitä ennen tulevaa syksyä tehdäkään. Tuen saaminen on siis pelkästään arvailua ja aikaisempaan historiakokemukseen nojautuvaa.

Välissä on kuitenkin eduskuntavaalit ja seuraavan hallituksen kantaa esimerkiksi Vantaan Ratikan ja yleensä mittavien eteläisen Suomen ratahankkeiden rahoituksen tukemiseen ei voin kuin arvailla. Valtion halukkuuteen osallistua kyseisiin ratahankkeisiin vaikuttanee maailman poliittisen tilanteen epävarmuus ja suomen huoltovarmuuteen liittyvät kysymykset. On oletettavaa, että eteläisen Suomen ratahankkeiden ohi ajavat valtatie 21 kolarin pohjoispuolella ja Tornio-Kolari-radan parantaminen vastaamaan lisääntyvän liikenteen ja huoltovarmuuden tarpeita.

Ratikkahankkeen rinnalla piti tehdä vertaileva selvitys bussivaihtoehdosta ja reittiselvitys Valkoisenlähteentien alikäytävän kautta, joka mahdollistaisi tunnelivaihtoehdosta luopumisen. Nyt on käynyt ilmi, että Valkoisenlähteentien osalta selvitystä ei ole edes aloitettu ja sen valmistuminen kestää vähintäänkin vuoden? Näillä taustoilla ja keskeneräisillä suunnitelmilla valtuustolla ei ole edellytyksiä tehdä sitovaa rakentamispäätöstä. Päätöksentekoon tulee ottaa aikalisä ja odottaa suunnitelmien valmistumista, sekä katsoa rahoittaako valtio Vantaan ratikkaa ylipäätään.    

Kaupunginvaltuusto kävi bussikierroksella tutustumassa tähän Länsimäki-Lentoasema väylälinjaukseen, joka sinänsä on tarpeellinen ja totesi sen soveltuvan varsin hyvin matalalattiabussilla liikennöitäväksi. Oli se kalusto sitten sähköllä tai ilman sähköä kulkevaa. Ratikan ohella on laskettu kustannukset myös niin sanotulle superbussille josta on hyviä kokemuksia eripuolilta maailmaa. Ihmetystä herättää, että näille superbusseille laskettu hinta jopa ylittää ratikan rakentamisesta koituvat kustannukset. Tuota on syytä epäillä. Onhan se nyt ihan eri tason rakentamista tehdä raskasta ratapohjaa raiteineen, stabilointeineen, paalutuksineen, sähkölinjoineen ja siltarakenteineen kuin vetää asfalttia katupohjaan. Ei ole myöskään selvitetty olisiko bussivaihtoehtoon saatavissa valtion tai EU:n tukea.

Kaikki neljänkymmenen vuoden päähän ajoittuvat arvailut kymmenen tai kymmenien miljoonien eurojen ratikkahankkeen tuottamasta positiivisesta tuloksesta on tässä Suomen- ja erityisesti maailmanpoliittisessa tilanteessa syytä jättää omaan arvoonsa.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu ps 

Vantaa voisi näyttää esimerkkiä nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden hoitamisessa – karsitaan ensin sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmia ja panostetaan vasta sitten joukkoliikenteeseen

Yhdyn valtuutettujen Joel Linnainmäki ja Eve Rämö huoleen (VS 23.5.) mielenterveys- ja päihdepalvelujen riittämättömyydestä.

Lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin arvion mukaan noin 40 prosenttia lähetteen saaneista ei pääse tällä hetkellä hoitoon 42 vuorokauden hoitotakuun puitteissa. Pahimmillaan hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan kolme kuukautta. Siis tilanteessa missä oireilevan henkilön tulisi päästä hoitoon välittömästi.

Osasyynä on, että lähetemäärät ovat moninkertaistuneet kymmenen vuoden aikana, hoitoresurssien pysyessä lähes ennallaan.

Masennusperäisten sairauspoissaolojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvulta lähtien. Mielenterveyden häiriöiden on todettu olevan yksi suurimmista syistä työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisessä.

Traagista tässä on se, että masennusperusteiselle eläkkeelle siirtyy nuorempia henkilöitä kuin muiden sairauksien vuoksi. Koronan oheisvaikutuksena koulupudokkaiden määrä on kasvanut merkittävästi ja osa etäopetuksessa olleista oppilaista on ”kadonnut”.

Linnainmäki ja Rämö toteavat, että Vantaalla sosiaali- ja terveyslautakunta on ottanut haasteen vastaan ja käynnistänyt työn nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantamiseksi. Hyvä niin, mutta olevassa taloustilanteessa on ilmeisesti turha odottaa asian vaatiman taloudellisen tuen merkittävää parantamista. Ilman selkeää panostusta terveydenhuollon resurssien lisäämiseksi tilanne ei tule korjaantumaan.

Arvostan jalkautuvaa nuorisotyötä jota Vantaalla on vuosien ajan harjoitettu. Nuorten turvatalo ja Nuppi tekevät yhteistyötä, mutta on kohtuutonta, että ei ole keinoja havaittujen ongelmien jatkohoidon järjestämiseen.

Suurin syy siihen on resurssipula psykiatristen sairaanhoitajien ja lääkäreiden taholla sekä asianmukaisten hoitopaikkojen riittämättömyys. Asiakkaita ja heidän omaisiaan pompotellaan vuosien ajan ilman pysyvän ja luotettavan hoitosuhteen syntymistä. Kynnys psykoterapiaan pääsystä on tehty lähes ylitsepääsemättömäksi eli ongelmien annetaan paisua ja sairauden uusiutua kerta toisensa jälkeen.

Eikö Vantaa voisi näyttää esimerkkiä ja suunnata riittävästi voimavaroja tämän ongelman hoitamiseksi? Korona on kuormittanut erityisesti opettajia, lähi- ja sairaanhoitajia, sekä lääkäreitä.

Käytetään Vantaan ratikan suunnitteluun ja toteuttamiseen kohdennettuja ja kohdennettavaksi suunniteltuja euroja kyseisten ammattiryhmien reiluun palkankorotukseen ja turvataan kuntalaisille kattavat terveyden ja sairaanhoidon palvelut. Palataan näihin joukkoliikenteen ongelmien poistamiseen siinä vaiheessa, kun peruspalvelut on hoidettu, ja kaupungin talous sen sallii.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu

vaaliehdokas (ps.)

HYVÄSTI KOKOOMUS

Liityin Kansallinen Kokoomus r.p.:n jäseneksi 70-luvun vaihteessa muun ohella, Koti, Uskonto, Isänmaa, sanoman innoittamana. Asuin tuolloin Helsingissä ja olin joitakin vuosia Kruununhaan Kasallisseuran hallituksen jäsenenä. Muutimme sittemmin Vantaalle, ensin Myyrmäkeen ja vuoden 1979 alusta Tikkurilaan, jossa asumme edelleen. Toimin Tikkurilan Kokoomuksen rivijäsenenä, ja edelleen hallituksessa, sekä puheenjohtajana. Luovuin Tikkurilan Kokoomuksen puheenjohtajuudesta sen jälkeen, kun tulin valituksi Kokoomuksen Vantaan Kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi. Tuota tehtävää hoidin runsaat kaksi valtuustokautta. Huippuhetki oli 2008 kun Kokoomuksen valtuutettujen määrä kunnallisvaaleissa nousi 21 valtuutettuun, eli päihitettiin Demarit jotka olivat siihen saakka olleet vaalikaudesta toiseen suurin puolue Vantaalla. Parhaimmillaan Tikkurilan Kokoomuksessakin oli seitsemän kaupunginvaltuutettua. Odotin aplodeja tuon 2008 vaalivoiton jälkeen, mutta toisin kävi. Silloinen Vantaan Kokoomuksen valtuustoryhmän johtajakaksikko ilmeisesti pelästyi ja näki minut uhkana nousutavoitteiselle tulevaisuudelleen. Heidän toimestaan käynnistettiin operaatio jossa haettiin vastaehdokas Kunnallisjärjestön syyskokoukseen allekirjoittaneen syrjäyttämiseksi. Jäsenkunta oli eri mieltä ja jatkoin puheenjohtajana, kunnes päätin jättää pestin seuraajalleni. Kunnallisvaaleista 2012 alkaen Kokoomusvaltuutettujen määrä Vantaalla on pudonnut 1-2 henkilöllä valtuustokausittain. Demarit ovatkin siitä alkaen olleet ”niskan päällä”.

Olen toiminut kokoomusvaltuutettuna vuodesta 1997 alkaen eli 24 vuotta. Kausi on sisältänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta olen viihtynyt näissä vastuullisissa tehtävissä tätä nykyistä valtuustokautta lukuun ottamatta erittäin hyvin. Valtuustokausieni aikana olen mielestäni onnistunut tavoitteessani toimia linkkinä kuntalaisten ja kaupungin virkamiesten välillä. Olen saanut hyviä ystäviä yli puoluerajojen. Asioita hoidetaan yhteistyöllä, yksin et saa mitään aikaiseksi. Bill Clintonin toteamus, ”jos politiikassa haluaa ystävän pitää hankkia koira”, ei kohdallani ole toteutunut. Meillä on kyllä ollut aikanaan, ennen politiikkaan siirtymistäni ihana kääpiövillakoira Jedi. Nyt on valitettavasti todettava, että tämä rokkasorlando vetoinen politiikka, hännystelijöineen ja kaikkine sivujuonteineen ei ole mieleni mukaista. Ei myöskään alustava sitoutuminen satojen tuhansien eurojen raidehankkeisiin. Koti, Uskonto, Isänmaa, sisältöä on nykyään vaikea löytää puolueen periaateohjelmista.

Valtuustokauden alussa 19.- 20.8. 2017 Vantaan Sanomat julkaisi kirjoitukseni ”Ikärasismia ja Mielivaltaa Vantaan Kokoomuksessa”. Siitä on varmaankin jäänyt joillekin tahoille ”kiviä kenkään”. Kritisoin tuolloin luottamuspaikkavalintoja ja suhtautumista Seniorikansalaisiin. Eräs Itä-Vantaalainen ehdokas, joka ei kylläkään itse tullut valituksi valtuustoon esitti tuolloin mielipiteenään, ehkä juuri tästä syystä, että seitsemänkymppisten pitäisi itse älytä kieltäytyä luottamustehtävistä. Valtuustoryhmän johto ei ainakaan näkyvästi reagoinut tuohon ”heittoon”. Olen monen muun ohella eri mieltä. Periaatteella, kokemusta ei voita mikään. Minä en ole halunnut erota puolueesta ja ryhmästä ennen valtuustokauden päättymistä. Äänestäjäni ovat valinneet minut koko vaalikaudeksi.

Kokoomuspuolue on kompuroinut, erityisesti Jyrki Kataisen katastrofihallituksesta 2011 alkaen. Juha Sipilä jatkoi Kokoomuksen tuella samoilla linjoilla 2015-2019. Noille aikajaksoille osui valtion omaisuuden alennusmyynti, hallitsematon maahanmuutto järkyttävin seurauksin ja monta muuta vahingollista tapahtumaa. Muun ohella kaivoslakia ei ole ajantasaistettu vaikka epäkohdista on toistuvasti muistutettu. Väitetään, että Suomen lisäksi vain Kongo sallii kansainvälisten kaivosjättien lähes rajoittamattoman toiminnan alueellaan. Eli viedä tulevilta sukupolvilta maaperässämme oleva varallisuus lyhytnäköisten kansallisten voittojen toivossa. Suomessa on lukuisia hylättyjä ja hoitamatta jääneitä kaivosalueita. Pelottavaa on seurata myös nykyisen hallituksen holtitonta velanottoa ja muuta unelmahöttöä.

Jyrki Katainen luopui kesken kautensa Suomen politiikasta ja ”pakeni” Alexander Stubbilta vapautuneisiin EU-kammareihin. Alexille kävi huonommin. Lahden puoluekokouksessa lähes hurmoshenkisen, puolueen puheenjohtajaksi valinnan jälkeen alkoi alamäki, joka päättyi Lappeenrannassa 10.6.2016. Tuolloin Alexilla kuvaannollisesti ”pyyhittiin lattiaa” ja puheenjohtajaksi valittiin Stubbin takuumiehenä siihen saakka toiminut Petteri Orpo.

Näillä taustoilla olen päättänyt erota Kokoomuspuolueesta ja antaa suostumukseni Perussuomalaiset puolueen kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Mikäli haluat keskustella politiikasta tai muista ajankohtaisista asioista kanssani, olen tavattavissa blablablakahvilassa Tikkuraitti 13 lauantaisin 6.3.-17.4. kello 14.00-15.00 välisenä aikana, Koronarajoitukset huomioiden.

Vaalien siirrosta johtuen tapaamismahdollisuus samassa paikassa lauantaisin 22.5., 29.5., 5.6. ja 12.6., joko sisällä kahvilassa tai edustalla.

Vantaalla perjantaina maliskuun 12. päivänä 2021

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu

Senioreiden kertalippuihin olisi pitänyt kehittää erilaisia valintavaihtoehtoja

Vantaan Sanomat 13.1.2021

Sen sijaan, että seniorit pakotetaan valitsemaan kausikortin ja täysihintaisen kertalipun välillä, olisikin tullut kehittää nykyistä seniorien kertalippukokonaisuutta, kirjoittaja toteaa.

Vantaan Sanomien Lukijan areenalla on käyty keskustelua yli 70-vuotiaiden kausilipusta. Nykyinen 70 plus -kertalippu 50 prosentin alennuksineen siirtyy historiaan ja tilalle tulee seniorien kausikortti 45 prosentin alennuksella.

Uuteen käytäntöön siirrytään 14. tammikuuta alkaen. Eli on ostettava vähintään kuukauden kausikortti, vaikka tarvetta matkustamiseen olisi vain kerran pari kuukaudessa.

Olin Helsingin Seudun Kuntayhtymän (HSL) hallituksen jäsenenä vuoteen 2017 saakka ja osallistuin seniorilipun toteuttamiseen liittyvään päätöksentekoon. Tuolloin päädyttiin ratkaisuun, minkä mukaan niin sanotut hiljaisen liikenteen tunnit 9–14 hyödynnettäisiin ikään kuin win-win- eli kaikki voittaa -periaatteella.

Seniorit voivat hyödyntää näitä vähäisen matkustamisen tunteja. Kalusto on liikenteessä joka tapauksessa. Tuolloin tuli palautetta siitä, että oopperassa, teatterissa ja muissa iltaisin toteutettavissa tapahtumissa kävijöitä tuo aikarajoitus ei huomioi.

Sen sijaan, että seniorit pakotetaan valitsemaan kausikortin ja täysihintaisen kertalipun välillä, olisikin tullut kehittää nykyistä seniorien kertalippukokonaisuutta ja lisätä siihen valintamahdollisuus myös esimerkiksi kello 17:stä tai kello18:sta 22–23:een, jolloin seniorit voisivat osallistua iltarientoihin eivätkä olisi jaloissa niin sanottujen ”kosteiden” junien ruuhkissa.

Ilmeisesti ei myöskään selvitetty, olisiko ollut mahdollista säilyttää valinnaisena nykyinen alennettu päivälippu tämän uuden seniorilipun rinnalla.

Tuskinpa siinä kovin suurta kustannuseroa olisi syntynyt. Varsinkaan, jos nuo aikarajat olisi laajennettu esitetyllä tavalla mahdollistamaan myös iltamatkustamista.

Vastineessaan (VS 9.12. 2020) HSL:n hallituksen jäsenet Rokkanen ja Rehnström vetoavat siihen, että aloite yli 70-vuotiaiden kausilipusta tuli vanhusneuvostoilta. Vantaan vanhusneuvostolta ei puheenjohtaja Jussi Särkelän mukaan tuollaista aloitetta ole tullut.

Mikään ei tietysti estä ajan kanssa tähän nyt vielä vähän aikaa käytössä olevaan nykyiseen, esitetyllä tavalla kehitettyyn järjestelmään palaamista.

Markku Weckman 

kaupunginvaltuutettu 

Sotaveteraaneja ei ole joukossamme enää paljon

Sotaveteraaneja on runsaat 6 000 ja heidän keski-ikänsä on 96 vuotta.

Vantaan ratikka ja Suomirata-hanke otettava uuteen tarkasteluun – Päätöksien aikaan ei kukaan tiennyt maan tilannetta vuonna 2020

Vantaan Sanomat 5.11.2020

Jos ratikan suunnittelua ei kohtuukustannuksilla pystytä pysäyttämään, niin siihen tulee vähintäänkin tehdä lisäys myös niin sanotun kumipyörävaihtoehdon selvittämiseksi. Kuva: Leena Koivisto

Ratikasta on käyty keskustelua puolesta ja vastaan. Lukijan areenan kirjoituksessa (VS 24.–25.10.) todettiin tyly johtopäätös ratikkaan ja suomirataan liittyen, ”Vantaan päättäjät eivät kuntalaisten asialla ole”.

Ratikka- ja Suomirata-päätöstä tehtäessä ei kukaan osannut ennakoida missä tilanteessa Suomi on vuoden 2020 keväällä ja näillä näkymin pitkälti myös tulevaisuudessa. Satojen miljoonien ratahankkeita koskevia valmisteluja ja päätöksiä tehtäessä myös vantaalaiset päättäjät olivat tietämättömiä tulevasta.

Koronaepidemia ei osoita laantumisen merkkejä vaan leviää edelleen maailmanlaajuisesti. Talouden tunnusluvut ja laskelmat on jouduttu laittamaan uusiksi, eikä kukaan osaa ennakoida milloin palataan uuteen normaaliin.

Vantaa velkaantuu vauhdilla. Kaupunginjohtaja yrittää kaikin keinoin pitää kiinni tavoitteestaan, jonka mukaan hieman vajaan miljardin euron velkamäärä ei ylittyisi ja veroprosentti voitaisiin säilyttää ennallaan 19 prosentissa.

Tämä tarkoittaa käytännössä lähes kaikkien palvelumaksujen korotuksia ja leikkauksia, joita valtuustoryhmät ovat viime viikkoina tahollaan käsitelleet. Valtuustoryhmien näkemyksien pohjalta syntyy yhteinen näkemys, joka tulee kaupunginhallituksen käsittelyn kautta kaupunginvaltuuston päätettäväksi ja hyväksytään asiakohdittain joko yksimielisesti tai äänestäen.

Erityisesti tässä tilanteessa Vantaan ratikka- ja Suomirata-hanke tulisikin ottaa uuteen tarkasteluun ja miettiä keinoja miten ja millä kustannuksilla noista hankkeista päästäisiin irti, tai ainakin miten niitä voitaisiin merkittävästi hidastaa.

Ratikan suunnittelu (20 miljoonaa euroa) on valtuuston äänestyspäätöksellä aikanaan hyväksytty. Jos suunnittelua ei kohtuukustannuksilla pystytä pysäyttämään, niin siihen tulee vähintäänkin tehdä lisäys myös niin sanotun kumipyörävaihtoehdon selvittämiseksi, joka on kustannuksiltaan selkeästi raideratkaisua edullisempi ja joustavampi.

Se mahdollistaa muun ohella kalliin, asemakeskuksen alittavan tunnelin rakentamisesta luopumisen. Bussivaihtoehdossa linja voidaan kierrättää Valkoisenlähteentien alikulkutunnelin kautta ilman lisäkustannuksia.

Haluaisin palauttaa areenapalstalle kirjoittaneen kuntalaisen luottamuksen vantaalaisiin päättäjiin. Jatketaan keskustelua.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu

Miksi Vantaa haluaa osallistua Suomi-radan suunnittelukustannuksiin?

Vantaan Sanomat 19.2.2020

Vantaan kaupunginhallituksessa äänestettiin 10. helmikuuta Suomi-radan suunnittelukustannuksiin osallistumisesta 12 miljoonalla eurolla. Äänestyksessä enemmistö kannatti esitystä. Tämä tarkoittaa sitä, että valtuuston kokoukseen 24. helmikuuta tuodaan kaupunginhallituksen myönteinen päätös rahoitukseen osallistumisesta.

Edellinen 4 miljoonan rahoituspäätös tehtiin keväällä 2019. Summa on siis kolminkertaistunut vajaassa vuodessa. Kyseessä on miljardihanke, jonka loppusummasta ja aikataulusta ei ole tietoa. Ei myöskään varmaa tietoa siitä, minkälaisia lisäkustannuksia Vantaan kaupungille mahdollisesti aikanaan aiheutuu.

Hanketta perustellaan laajasti ja monisanaisesti koko Suomelle koituvilla positiivisilla vaikutuksilla. Muun ohella Tampereelta Helsinkiin suuntautuva matka lyhenisi 1,33 tunnista noin yhteen tuntiin. Vantaalle tulisi vain yksi asema Lentoasemalle, mistä rata jatkuisi ilmeisesti tunnelissa Pasilaan.

Tuoreen Taloustutkimuksen julkaiseman raportin mukaan nykyisen pääradan kehittäminen Helsingin ja Tampereen välillä olisi parempi vaihtoehto. Valtaosa Helsingin ja Tampereen välisestä työmatkaliikenteestä suuntautuu näiden kaupunkien välillä oleviin pienempiin kaupunkeihin tai niiden kesken. Suomi-rata ohittaisi nämä työmatkakulkijat.

Näin ollen en näe syytä sitoutua tähän uuteen suoraan junarataan. Kannatan pääradan kunnostamista, mikä mahdollistaisi jatkossa nopeuden nostamisen jopa 250 kilometriin tunnissa.

”Helsinkiläisten, vantaalaisten ja tamperelaisten työmatkaliikenne suuntautuu paljon väliasemille kuten vaikka Hämeenlinnaan ja Riihimäelle. Tunnin juna taas menee päästä päähän”, toteaa taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm.

Vantaa on juuri sitoutunut maksamaan Vantaan ratikan 20 miljoonan suunnittelukulut ja sen myötä aikanaan tulevat noin puolen miljardin rakentamiskustannukset. Näin ollen en pidä järkevänä tähän Suomi-ratahankkeeseen mukaan lähtemistä ja tulevien sukupolvien velkataakan kasvattamista.

Kyseessä on valtion projekti johon Helsinki ja Tampere ovat vahvasti sitoutuneet. Hanke etenee, jos on edetäkseen ilman Vantaan kaupungin lisäpanostusta. Tuo aikaisemmin päätetty neljä miljoonaa riittää Vantaan rahoitusosuudeksi ja korvaukseksi mahdollisesta lentoaseman saavutettavuuden lisäämisestä.

Maankäytön apulaiskaupunginjohtaja Hannu Penttilä toteaa (VS 15.-16.2.) että Vantaalle koituvat vuosittaiset suunnittelukustannukset ovat muutaman sadantuhannen luokkaa. Kaupunginvaltuustolle annetussa informaatiossa hän totesi, että kustannukset ovat miljoona euroa vuodessa.

Eikö näille miljoonille olisi järkevämpää käyttöä terveydenhuollon ja eritysesti mielenterveyspalvelujen parantamisen sektorilla? Tutkimusten mukaan peräti joka toinen työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu mielenterveyssyistä. Erityisesti varsinkin nuoret joutuvat odottamaan mielenterveyspalveluja liian pitkään, jolloin oireet pahenevat.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu 

Tikkurilan aseman alikulun taideteos on liukas vaaranpaikka – "Palautetta on tullut"

Tiina Örn, Vantaan Sanomat 23.11.2019 (Haastattelu)

Tikkurilan aseman eteläpään alikäytävän pinta on liukas. Ongelma on Vantaan kaupungininsinööri Henry Westlinin tiedossa.

– Joissain olosuhteissa nollan asteen tuntumassa alikulun lattiasta tulee todella liukas, Westlin sanoo.

Alikäytävän päällysteen liukkaudesta tuli Westlinin mukaan viime talvena paljon palautetta.

– Eräitä alueita jouduttiin sulkemaan puomeilla. Myös tämän syksyn aikana on tullut jo jonkin verran ennakoivaa palautetta.

Vaikka ongelma on tiedossa, sen ratkaiseminen on hankalaa, koska alikulkukäytävän päällyste on osa taideteosta.

Jaakko Niemelän ja Helena Hietasen taideteos Kartasto 1708/2018 ulottuu noin kolmasosaan alikulkua, katosta seinän kautta kulkupintaan.

– Lattiapintaa ei voi karkeuttaa mekaanisesti eikä päällystää millään pintauksella tärvelemättä taideteosta. Myös suolaus vahingoittaisi betonia, Westlin kertoo.

Liukkauteen kiinnitti viime talvena huomiota myös kaupunginvaltuutettu Markku Weckman (kok.).

– Kun alikäytävän lattian pintaan tulee ohut kerros lunta, lattia on hengenvaarallinen. Liukkaus tulee kulkijalle yllätyksenä, hän ei osaa varoa sitä, Weckman kauhistelee.

Jani Venehsalo kulkee alikäytävää pitkin päivittäin töihin. Hän kertoo monen tutun valitelleen kulkuväylän liukkautta. Itse hän ei ole liukkautta havainnut, mutta taideteoksen hän on huomannut.

– Eikö siinä ole Tikkurilan kartta? hän kysyy.

Weckman otti kaupunkiin yhteyttä jo tammikuussa ja kysyi, milloin liukkaudelle tehdään jotain.

– Minulle vastattiin, että tilanne pyritään korjaamaan ennen seuraavan talven pakkaskelejä. Mitään ei ole vielä tapahtunut.

Kaupungininsinööri Westlinin mukaan ongelmaan etsitään ratkaisua.

– Aiomme kokeilla lähiaikoina liukkaimmissa paikoissa pintakäsittelyä, jossa betonin päälle levitetään epoksia ja muutaman millimetrin kerros kvartsia.

Mielipide: Tiuhaan liikkuva bussi toimisi Vantaalla ratikkaa paremmin

Vantaan Sanomat 12.6.2019

Tikkurilassa ratikka kulkisi muun muassa Kielotiellä. Kuva: Tuomas Vuorinen/WSP

Kolisevan ja kalliin ratikkaratkaisun sijaan kumipyörin hoidettu hiljainen liikennemuoto tarjoaa huomattavasti joustavamman liikennöintimahdollisuuden, kirjoittaja toteaa.

Allekirjoitan (VS 8.–9.6.) Keijo Mäntyharjun ja monen hänen naapurinsa huolen Tikkurilan asemakeskuksen alittavan tunneliratkaisun aiheuttamista ongelmista.

Ratikkalinjan ja sen vaatiman kaluston kokonaiskustannusten arvioidaan olevan satoja miljoonia. Tämä tilanteessa, jossa Vantaan kaupunki on parin vuoden ylijäämäisen talouskauden jälkeen palaamassa negatiivisen kasvun uralle.

Vantaa ratikan suunnittelun ohella tuleekin selvittää huomattavasti edullisemman bussiyhteyden reittivaihtoehto Länsimäki–Hakunila–Tikkurila ja edelleen Lentoasemalle.

Rakennetaan raskaan raideyhteyden sijaan samaa reittiä kulkeva bussilinja, jonka vuorotiheyttä voidaan lisätä tarpeen mukaan ja toteutetaan radan alitus nykyisen Valkoisenlähteentien alikäytävän kautta.

Näin menetellen vältetään Mäntyharjun kirjoituksessaan mainitsemat alikulkutunnelin haittavaikutukset ja mittavat kustannukset. Kolisevan ja kalliin ratikkaratkaisun sijaan kumipyörin hoidettu hiljainen liikennemuoto tarjoaa huomattavasti joustavamman liikennöintimahdollisuuden. Energiaratkaisujen kehittymisen taustoin bussiliikenne voidaan jatkossa hoitaa täysin päästöttömästi.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu 

Vantaan Sanomat 13.10.2018
Mielipide: Ehdotin Tikkurilan turmaristeykseen liikennevaloja jo vuosia sitten – "Paikalla on ollut runsaasti läheltä piti -tilanteita"

Kuva: Vantaan Sanomat

Valtuustoaloite 18.6.2018
Kuntoportaat

Kuva: Kati Pallasvuo

MARKUN KYNÄSTÄ: 

Turvalliseen huomiseen

Lähes kaikissa rikollisuuden lajeissa pätee, että varsin pieni rikoksenuusijoiden joukko tekee valtaosan rikoksista. Runsaasti rikoksia tekevät ovat yleensä aloittaneet nuorina, ennen rikosoikeudellista syyntakeisuusikää. Rikollisuus on yhteydessä syrjäytymiseen. Vaikutussuhde on molemminpuolinen: syrjäytyminen edistää rikollisuutta ja rikolliseksi leimautuminen syrjäytymistä.   

On todettu, että esimerkiksi vanhempainvalmennukseen ja koulunkäynnin loppuunsaattamiseen sijoitettu rahasumma ehkäisee noin 2-3 kertaisesti aikuisiän vakavia rikoksia verrattuna saman summan sijoitukseen rikollisten valvontaan tai rikoksenuusijoiden pitkäaikaiseen vankeuteen. Rikostilaisuuksiin vaikuttavin toimin rikokset vähentyvät usein edullisesti ja välittömästi, kun kysymys on paikallisesti, ajallisesti tai tekotavaltaan rajatusta nimenomaisesta rikollisuusongelmasta. Sen sijaan sosiaaliset rikollisuuden torjunnan menetelmät, esimerkiksi toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja erityisesti panostukset lasten kasvun tukemiseen, tuottavat pitkällä tähtäyksellä edullisimmin tuloksia.

Rikollisuutta ei poisteta eikä edes ratkaisevasti vähennetä kertatoimin. Rikollisuuden vähentäminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä kodin, koulun ja eri viranomaistahojen välillä.

Keskeisin tekijä on kodin tuki ja turva. Jokaiselle lapselle tulee taata oikeus turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen, sekä rajojen oppimiseen. Jos ja kun omat vanhemmat eivät kaikissa tapauksissa pysty tätä kasvatuksellista pääomaa antamaan on luotava nykyistä toimivampi yhteiskunnallinen turvaverkko, joka riittävän varhaisessa vaiheessa reagoi häiriöihin ja puuttuu asiaan ennen kun on liian myöhäistä.

Turvallisuuden peruslähtökohta on kotikasvatus ja oikeiden elämisen mallien opettaminen.  Tämä tosiasia pyritään aika-ajoin unohtamaan ja siirtämään kotien kasvatusvastuu yhteiskunnan huolehdittavaksi.  Kaikki ihmiset vaikuttavat omilla toimillaan ja valinnoillaan siihen, miten paljon väkivaltaa yhteiskunnassa on ja miten siihen suhtaudutaan. Lapsen ihmisoikeuksia on arvostettava kuten aikuistenkin. 

Vanhemmuuden ongelmia tutkineen ja niistä luennoivan historioitsija Juha Siltalan perussanoma on yksinkertainen: "Lasten kanssa pitää olla".

Juuri esikoisensa saanut isä tai äiti ei varmaankaan ole ”seppä” syntyessään.  Mutta loppujen lopuksi vanhempana oleminen on ihan tavallista elämää jota olisi elettävä mahdollisimman paljon yhdessä lasten kanssa.

Siltala herättelee myös kysymystä siitä, ahdistaako nykyaika lapsia ja nuoria, joita yhä nuorempana ajetaan koulutusputkeen ja suorittamiseen. 

Kyllä päivähoidosta saisi löytyä se korvaava syli, jota kotona aina ei ole.  Mutta jos on kaksi tätiä ja 30-päinen lapsijoukko, ei syliä voi lapselle antaa.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu

ylikonstaapeli (em.)

kuntavaaliehdokas 

POIS "LIUKUPORRASKAUPUNGISTA"

 Joustava elinkeinopolitiikka, asuntopolitiikka ja hyvät peruspalvelut vahvistavat Vantaan tulopohjaa.

Vantaata on sanottu liukuporraskaupungiksi, jonne muutetaan muualta Suomesta pienituloisina ja josta muutetaan pois hyvä- tai keskituloisina. Tähän väliin mahtuu vaurastumisen ja lasten kasvattamisen kausi, jossa perheet ovat ahkeria julkisten palveluiden käyttäjiä ja naisten työssäkäyntiaste korkea. Tuloksena on kaupunki, jossa on paljon lapsia, nuoria ja keskituloisia, mutta verraten vähän vanhuksia ja hyvätuloista väestöä. Ikääntyminen on kuitenkin kovassa nousussa.

Tämä kaikki on taustalla, kun mietitään, mistä Vantaan talousongelmat johtuvat ja kuinka ne voitaisiin ratkaista. Talousongelmia voidaan ja pitää lyhyellä tähtäimellä hallita säästöillä, ylimääräisiksi arvioitujen palveluiden karsinnalla ja omaisuutta myymällä. Pitkän tähtäimen ratkaisut lähtevät kuitenkin yllä kuvatun liukuporraskaupungin ongelman ratkaisemisesta.

Tasapainoinen väestörakenne turvaa sen, että kaupungissa on riittävästi myös nettoveronmaksajia, jotta ensisijaisesti lapsiperheiden ja eläkeläisten tarvitsemat palvelut voidaan järjestää kohtuullisella kunnallisverotuksella. Jotta tämä onnistuisi myös Vantaalla, pitää "liukuportaan" yläpäähän päässeillä perheillä olla riittävät sidokset Vantaaseen, ettei niille tule tarvetta muuttaa pois. Nämä sidokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: elinkeinopoliittisiin, asuntopoliittisiin ja peruspalveluihin liittyviin sidoksiin.

Elinkenopolitiikka avainasemassa

Vantaan elinkeinopolitiikka on ollut pääsääntöisesti onnistunutta. Työpaikkaomavaraisuutta on nostettu ja kaupunkiimme on syntynyt avoimen sektorin työpaikkoja kasvualoilla. Keskiasteen oppilaitokset on kytketty elinkeinopolitiikan tukemiseen mukaan ja lentoaseman tuoma hyöty nähdään puhtaimmillaan Aviapolis-alueen menestyksen kautta. Kun liikenne on ruuhkaista, työpaikan sijainti ratkaisee paljon myös asuinpaikan valinnassa. Siksi onnistunut elinkeinopolitiikka katkaisee tehokkaasti liukuporrasilmiötä.

Pientaloja lähiöiden liepeille

Vantaalla pitää olla mahdollista valita eri asuinalueiden ohella myös eri asumismuotojen välillä. Siksi riittävä pientalorakentaminen keskusten palveluiden läheisyydessä on tärkeää. Se on myös kestävän kehityksen asuntopolitiikkaa, kun vaihtoehtona on usein hajarakentaminen kaava-alueiden ulkopuolelle. Nykyisten palveluiden läheisyyteen toteutettu asuntotuotanto vähentää myös Vantaalle niin kalliin palvelurakentamisen kustannuksia.

Kohtuuhintaisten pientalotonttien puute saa edelleenkin monet vantaalaiset muuttamaan Espooseen, Tuusulaan ja Nurmijärvelle.

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu

ylikonstaapeli (em.)

kuntavaaliehdokas

MISTÄ KUNNILLE TOIMEENTULOTUKEA

Pääkaupunkiseutu ja siihen olennaisesti

liittyvät kehyskunnat ovat viimeisen

parin vuosikymmenen aikana kasvaneet

kunnasta riippuen 1-3 %:n vuosivauhdilla.                                                  

Kasvuprosentin nouseminen yli 1-1,5 %:n

aiheuttaa kunnan palveluverkostolle erittäin

suuria paineita sekä investointien että

palvelutuotannon taustoin.

Viimeaikaiset tiedot kuntataloudesta eivät lupaa asukkaille hyvää. Erityisen synkkänä kuntatalouden tila näkyy pääkaupunkiseudun kunnissa. Kuntien taloutta ei ole saanut sekaisin maailmantalouden arvaamattomuus vaan sen on sekoittanut liian nopeasti ja liian rajusti muuttunut kunta-valtio suhde.

Kuinka näin on voinut käydä vauraan Uudenmaan kunnille? Eräitä kaikille yhteisiä nimittäjiä ovat muun muassa väestönkasvu, mikä lisää peruspalvelujen tarvetta, verontulotasauksen muutokset ja niihin kytkeytyvät valtionosuudet, yhteisöveron jako-osuuden muutokset sekä eräät muut verotuksessa tehdyt tulonsiirrot. Pahimmillaan yksittäinen kunta on samanaikaisesti kaikkien edellä mainittujen muutosten ”myrskynsilmässä”.

KASVUN HINTA

Pääkaupunkiseutu ja siihen olennaisesti liittyvät kehyskunnat ovat viimeisen parin vuosikymmenen aikana kasvaneet kunnasta riippuen 1-3 %:n vuosivauhdilla. Kasvuprosentin nouseminen yli 1-1,5 %:n aiheuttaa kunnan palveluverkostolle erittäin suuria paineita sekä investointien että palvelutuotannon taustoin. Tässä kehityksessä moni kunta menee ”hapoille”. Vaikka kunnan vuosikate säilyisikin positiivisena, kasvuvauhti näkyy erityisesti investointitaloudessa. Uusien koulujen, päiväkotien, asumiseen sekä elinkeinoelämään liittyvän infrastruktuurin investoinnit joudutaan pääasiallisesti toteuttamaan kuntien omana tuotantona ja lähes yksinomaan velkarahoituksella. Investointien toteuttaminen ei yksin riitä. Käyttötalous vaatii omat menonlisäykset. On laskettu, että keskikokoisen uuden päiväkodin käyttömenot ovat suuruusluokaltaan miljoona euroa ja peruskoulun noin 2-3 miljoonaan euroa. Asuinpaikasta riippuen yhden uuden kuntalaisen sijoittuminen kuntaan lisää erilaisten investointien muodossa kunnan kustannuksia noin 5000 – 17 000 euroa. Siten kasvulla on hintansa. Uusi asukas on kuitenkin aina investointi tulevaisuuteen, sillä maassamme on jo suuri määrä esimerkkejä päinvastaisen kehityksen seurauksista. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten investointeja voidaan jakaa pidemmälle aikavälille niin, ettei kunnan taloutta samaan aikaisesti syö investointien omarahoitusosuus sekä kasvavat käyttökustannukset. Mielestäni tämä edellyttää myös kasvukuntien kohdalla uudenlaista ajattelua valtionosuustarkastelussa.

Markku Weckman

ylikonstaapeli (em.)

kaupunginvaltuutettu 

Kevään kunnallisvaaleissa on kyse siitä, millaista Suomea ja Vantaata me haluamme. Vantaan Peerussuuomalaisten tavoitteena on rakentaa viihtyisää, yksilön valinnanvapautta kunnioittavaa ja sosiaalista vastuuta kantavaa kaupunkia. Suomalaisissa kaupungeissa ja kunnissa tehdään ihmisten arkipäivää koskevia merkittäviä päätöksiä. Kunnat vastaavat muun ohella terveydenhuollosta (sote?), peruskoulutuksesta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kirjastoista, jätehuollosta, joukkoliikenteestä, kulttuuriympäristön vireydestä ja edellytysten luomisesta liikuntaharrastuksille.

Kaupungin tulee tarjota perusturvallisuus, itsensä kehittämismahdollisuuksia, hyvät palvelut sekä viihtyisä ja ekologisesti kestävä elinympäristö. Vantaan Perussuomalaiset haluaa aikaansaada taloudellisesti, ekologisesti ja eettisesti kestävällä pohjalla olevan elinkeinorakenteen, joka edistää työntekoa, sekä yritteliäisyyttä ja luo hyvinvointia kaikille Vantaan asukkaille. Kun me Perussuomalaiset haluaisimme mahdollisimman paljon vapautta ihmisille ja yrittäjille, vasemmistolaiset uskovat tiukempaan sääntelyyn. Ääni Perussuomalaisille on ääni perinteisten arvojen puolesta – byrokratiaa, tuhlausta ja hallitsematonta investointipolitiikkaa vastaan. Haluatko Sinä olla tukemassa Vantaan Perussuomalalisia edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi? Jos näin on muista käyttää äänioikeuttasi.

Perussuomalaiset kuuntelee

Perussuomalaiset on aina kantanut huolta kuntatalouden kantokyvystä, osaavasta henkilöstöstä ja palveluiden saatavuudesta. Perussuomalaiset kantaa vastuuta kuntien työvoimatarpeesta ja korostaa, että myös kunnan työ on kunnon työtä. Paras lopputulos saadaan kaupungin vastuulla olevia tehtäviä kehittämällä ja ostopalveluja yhteen sovittamalla. Yksin ei selvitä. Yhteistyötä ja vuorovaikutusta kaupungin työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kesken tulee edelleen lisätä. Todellinen asiantuntemus on työn suorittajilla.

Turvallinen Vantaa

Turvallisuuden tunteen parantamiseen panostaminen on eräs kuntalaisten keskeinen, perusteltu vaatimus. Mittarina voidaan käyttää vaikkapa kyselyä miten turvalliseksi tunnet olosi poistuessasi kodistasi viikonloppuiltana. Erityisesti vanhusten ja naisten on todettu karttavan liikkumista tiettyinä vuorokauden aikoina, tietyillä alueilla. Poliisi pyrkii suuntaamaan rajallisia resurssejaan niin, että saavutettaisiin tavoitetila, missä riittävä näkyvyys ja rikosten ennalta ehkäisy, sekä tutkinnalliset tarpeet olisivat tasapainossa. Onnistuakseen tehtävässään poliisi tarvitsee tuekseen kunnan asukkaiden ja viranomaisten saumatonta yhteistyötä. Aloitteeni kameravalvonnan lisäämiseksi Tikkurilan ydinkeskustan häiriökohteissa on toteutunut ja rikoksentekijöiden kiinnijäämisriski lisääntynyt. Toivottavasti poliisin toimintaedellytykset niin henkilöresurssien kuin lainsäädännönkin osalta saadaan asiamukaiselle tasolle.

VS 21.-22.1.2017

Laadukas koulutus on kaikkien etu

 Nuorilla on Suomessa korkea koulutustaso. Valitettavasti yhä useammalla alle 25-vuotiaalla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista tai muuta tutkintoa. Tämä on eräs merkki syrjäytymisen lisääntymisestä maassamme. Aikuisväestön osalta on suuri haaste nostaa osaaminen tämän päivän ja varsinkin tulevaisuuden työelämän vaatimalle tasolle. Elinikäinen oppiminen on hyväksytty Suomessa keskeiseksi koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi. Ajatus elinikäisestä oppimisesta onkin ainoa kestävä koulutusidea tänä aikana. Elämämme on valtavassa murroksessa.

Kerran opituilla tiedoilla ja taidoilla ei pärjää, vaan uutta on opittava koko ajan. Kasvatuksessa ja koulutuksessa ratkaisevia ovat ensimmäiset elinvuodet. Silloin luodaan perusta tulevalle elämälle ja myös tulevalle oppimiselle sekä menestymiselle työelämässä. Varhaiskasvatus ja perusopetus ovat tämän vuoksi avainasemassa rakennettaessa hyvää ihmistä, aktiivista yhteiskunnan jäsentä ja menestyvää Suomea. Vantaan tulee säilyttää taloudellisista vaikeuksista huolimatta laadukas koulutus yhtenä menestystekijöistään. Se edellyttää panostamista opetukseen, koska ilman resursseja laadukasta työtä on vaikea tehdä. Erityisen tärkeää on turvata peruskoulujen ja lukioiden riittävä rahoitus. Peruskoulun ylemmillä luokilla ja lukioissa on oppilaille turvattava riittävän laaja valinnanmahdollisuus, jotta he voivat erikoistua haluamaansa oppiaineeseen.

Opetuksessa sisältöasiat ovat kaikkein tärkeimmät, mutta unohtaa ei voi myöskään tasokkaita koulutiloja. Vantaa on panostanut viime vuosina voimakkaasti ajanmukaisen opiskeluympäristön rakentamiseen. Homekouluja on korjattu, ja korjataan edelleen siten, että lapset voivat opiskella ja henkilökunta työskennellä terveydelle turvallisissa, sekä ajanmukaisiksi saneeratuissa tiloissa. Hämeenkylän surullisen kuuluisa homekoulu on purettu ja väistötilojen kohdalla on päästy yhteiseen näkemykseen lasten vanhempien ja sivistystoimen kesken. Tuomelan koulun hätiköity lakkauttamispäätös on toistaiseksi peruutettu ja uskon, että lopullinen ratkaisu tulee olemaan koulukäyttönä jatkaminen. Alueen muuttovoitosta johtuen koulutilojen tarve on huutava. Saneeraus- ja rakentamisvastuuta ei voi jättää yksittäisten kuntien harteille. Valtiovallan on osoitettava kunnille riittävät resurssit lakitasoisesti määriteltyjen palvelujen tuottamiseen.

 VS 28.12.2016                                          

ITSENÄINEN SUOMI 1917- 2017

VIIPURI MENENETETTIIN MUTTA ITSENÄISYYS SÄILYI

RUNSAAT 72-VUOTTA JATKOSODAN PÄÄTTYMISESTÄ

Suomi joutui 1939 toisen maailmansodan pyörteisiin sellaisten tapahtumien seurauksena, joita Suomi ja suomalaiset eivät halunneet. Suomalaiset torjuivat kuitenkin ulkoisen vihollisen maahantunkeutumisen ja muut tavoitteet kolmivaiheisessa ketjussa, joita on totuttu nimittämään talvisodaksi, jatkosodaksi ja Lapin sodaksi.

Suomi ponnisti voimansa äärimmilleen ja sai vuosina 1939-1945 maata puolustamaan noin  700 000 miestä ja runsaat 100 000 naista. Taistelut käytiin yhtenäisenä kansakuntana ja niissä pärjättiin. Sodissamme kaatui lähes 90 000 miestä. Uhrien joukossa oli myös naisia ja siviiliuhreja. Pysyvästi vammautuneiden sotainvalidien määrä oli kaikkiaan noin 90 000. Keskuudessamme on vielä lähes 20 000 veteraania, noin 11 000 miestä ja 9 000 naista. Sodissa vammautuneita heistä on 3 000. Sotavankeudesta palasi aikanaan 2500 miestä, heitä on jäljellä enää joitakin satoja. Sotiemme veteraanien keski-ikä on 92 vuotta.

On myönnettävä, että valtiovalta on sotiemme jälkeisinä vuosikymmeninä kohtuullisen hyvin hoitanut sotainvalidiemme ja veteraaniemme asiat. Meillä on sotilasvamma-asioissa hyvä peruslaki, vuonna 1948 säädetty sotilasvammalaki, mutta parannettavaa on vielä.  Rintamaveteraanien kuntoutusta ja kotipalveluita on kehitetty, mutta silläkin sektorilla on vielä tekemistä. Olisikin päästävä siihen, että jokaisessa kunnassa kartoitettaisiin kaikkien veteraanien ja heidän lähiomaistensa elinolosuhteet. Heille tulisi kehittää omat toiminta- ja hoitomallinsa osana koko vanhusväestön hoitojärjestelmää.

Neljä viidestä veteraanista asuu edelleen kotonaan joko täysin omatoimisina, vaimon tai muiden perheenjäsenten hoitamana, sekä naapuriavun tai kunnallisjärjestelmien avulla. Näitä hoitomuotoja olisi valtiovallan jatkuvasti tuettava. Myös yhteiskunnan kannalta on keskeistä, että veteraanit ja muukin vanhusväestö asuu mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Laitoshoito tulee yhteiskunnalle tuntuvasti kalliimmaksi kuin itsenäinen kotona selviytyminen tai muu tukijärjestelmä.

Osa sotainvalideista ja veteraaneista asuu edelleen puutteellisesti ja usein huonokuntoisissa tiloissa. Heidät olisi huomioitava nykyistä paremmin kuntien asunto-ohjelmia laadittaessa. Asunto- ja palvelutalohankkeita tulisi aikaisempaa enemmän toteuttaa veteraanijärjestöjen, kuntien ja muiden tahojen tiiviinä yhteistyönä.

Eräiden lähinnä 1960-luvun ”partaradikaalien” leimaavien kannanottojen jälkeen veteraanit saavuttivat jo 1970-luvun loppupuolella ja erityisesti 1980-luvulla sekä päättyneellä 90-luvulla heille kuuluvan arvostuksen isänmaamme kunniakansalaisina. Pitäkäämme huolta tästä vähenevästä joukosta. Huolenpito ei saa jäädä pelkkään taloudelliseen tukemiseen, vaan enenevässä määrin on otettava huomioon heidän henkinen ja sosiaalinen hyvinvointinsa unohtamatta myöskään hengellisen toiminnan suurta ja yhä lisääntyvää merkitystä.

Valtiokonttorin Sotilasvamma- ja veteraaniyksikkö sekä kuntien viranomaiset hoitavat osaltaan lainsäädännön puitteissa tässä lyhyehkössä kirjoituksessani tarkoitetun väestönosan asioita. Vaikka veteraaniasioiden hoito Suomessa kestää hyvin kansainvälisen vertailun, on edelleen korjattavaa. Veteraanien ja ikääntyneiden, Suomen hyvinvoinnin turvanneiden, ihmisten elämän ehtoo on jatkossakin hoidettava kunniakkaasti.

Fennovoimassa ei olla mukana heppoisin perustein.
Lue juttu.

Tikkurilan harjoitusjäähallia on suunniteltu avoimesti.
Lue juttu.

Verotulojen tasaus kohtelee kasvavaa Vantaata epäoikeudenmukaisesti.
Lue juttu.

Tikkurilaan viritellään uutta harjoitushallia.
Lue juttu.

Etelälahden ja Bjursin säilyttäminen kuntalaisten käytössä on perusteltua.
Lue juttu.

Kaikki keinot velkaantumisen pysättämiseksi ovat perusteltuja.
Lue juttu.

VALTUUSTOALOITTEENI:

16.4.2012:

ALOITE PIKAVIPPIEN MAINOSTAMISEN KIELTÄMISESTÄ

Esitin, että Vantaan kaupungin omistamien ja jälleenvuokraamien mainospaikkojen vuokraehtoihin tulee kirjata ehto niin sanottujen pikavippien mainostamisen kieltämiseksi. Perustelu: Pikavippien mainonta kohdistuu erityisesti oman taloustilanteensa heikoimmin ymmärtävään ihmis- ryhmään. Valmiudet talouden- ja elämäntilanteen hallintaan ovat todellisuudelle vieraita. Vahviste- taan näkemystä, että helppo raha on myös helposti hallittavissa. Seurauksena on lukuisia esimerkkejä ajautumisesta hallitsemattomaan velkakierteeseen ja luottokelpoisuuden menettämiseen. Vantaan kaupungin ei merkittävänä mainospaikkojen vuokraajana tule tukea kyseistä toimintaa.

 Kuva: Hemmo Rättyä / Vantaan Sanomat

> Lue Vantaan Sanomien juttu aiheesta



ALOITE:
Tallentava kameravalvonta Tikkurilan keskustaan

  Kuva: Päivi Tuovinen / Vantaan Sanomat

VANTAAN SANOMAT 24.8.2011:

"Tikkurilan keskustaan rakennetaan tallentava turvakamerajärjestelmä. Turvakameroita hankitaan parikymmentä, ja ne asennetaan Peltolan torin, Tikkurilan aseman ja Sokos Hotel Vantaan rajaamalle alueelle.

Kameroiden toivotaan ennaltaehkäisevän alueella tapahtuvia rikoksia. Samalla niiden toivotaan olemassaolollaan rauhoittavan levotonta aluetta."

> Lue koko juttu

MARKUN KYNÄSTÄ:

23.3.2011
Tehokkuus ja laatu - mahdolliset yhdessä?
Lue juttu.

 
03/2011
Turvalliseen huomiseen. Lue juttu.

02/2011
Mistä kunnille toimeentulotukea. Lue juttu.

Valtuustoaloite 24.5.2010:
Maauimala Tikkurilan uimahallin nurmikentälle. Lue aloite.

Vantaan Sanomat 14.12.2010:
Vantaalle "köyhän miehen" maauimala. Lue juttu. 

12.8.2010

Saavutukset esiin!

Markku Weckman, 66-vuotias eläkeläinen ja Tikkurilan seurakunnan luottamushenkilö, vastaa.

MARKUN KYNÄSTÄ:

Vantaa-sopimus Perussuomalaiset otti lähtökohdaksi vantaalaisten laadukkaiden palvelujen turvaamisen meneillään olevasta talouskriisistä huolimatta. Tavoitteeksi otettiin muun ohella tasokkaan terveydenhuollon ja koulutuksen turvaaminen, sekä päivähoidon kehittäminen uusia menettelytapoja toteuttaen.

Lasten päivähoitovaihtoehtoja laajennetaan ja alle kaksivuotiaiden lasten kotihoidon tukea korotetaan 50 :llä prosentilla. Ehtona on, että kaikki perheen alle esikouluikäiset lapset hoidetaan kotona. Samalla luodaan hoitopaikkatakuu, jolloin perheiden ei tarvitse olla huolissaan lapsen päivähoitopaikan säilyvyydestä esimerkiksi vanhempien työelämään siirtymisen johdosta.

Perussuomalaiset edellytti Vantaa-sopimuksen neuvottelujen yhteydessä, että vantaalaisten hyvinvointipalveluja ei heikennetä vaan palvelujen rakenteellisilla muutoksilla luodaan laajan palvelun toimintakulttuuri, jossa isoille terveysasemille tuodaan erikoissairaanhoidon palveluja. Näin menetellen Vantaalaisten on jatkossa helpompi saada erityispalveluja omassa kaupungissa.

Vantaa-sopimuksen mukaisesti, palvelujen tuottamisessa selvitellään erilaisia vaihtoehtoja. Mitä kaupungin kannattaa tehdä itse ja mitkä ovat toimintoja, joita yksityinen palvelutuottaja ja kolmas sektori voisivat tuottaa kaupungin ohjauksessa. Lähtökohtana ajattelulle on varmistaa kaikille vantaalaisille yhdenvertaiset palvelut ja minimoida mahdolliset henkilöstön saatavuudesta johtuvat ongelmat.

Perussuomalaiset haluaa myös aidosti parantaa kaupungin omaa tuotantoa ja omaksua  yksityiseltä sektorilta toimintatapoja, jotka parantavat asiakaslähtöisyyttä ja palvelukykyä.

Vantaa-sopimukseen sisältyy palvelusetelin laaja käyttöönotto silloin, kun se on asiakas- ja kustannusnäkökulmasta järkevää. Hyvin suunniteltuna palvelusetelikäytäntö lisää asukkaiden valinnanmahdollisuutta ja nopeuttaa hoitoon pääsyä. Parhaimmillaan toimiva palvelusetelijärjestelmä lyhentää oleellisesti jonotusaikoja myös kaupungin omiin palveluihin.

Perussuomalaiset on neuvotteluissa halunnut turvata henkilöstön aseman. Vantaa ei lähde lomauttamaan tai irtisanomaan henkilöstöään. Vantaa-sopimuksen ratkaisuilla halutaan tehdä kestäviä ratkaisuja, joissa pikavoitoille ei ole sijaa.

Vantaa on yksi Suomen kehittyvimmistä ja elinvoimaisimmista kaupungeista. Vahvuutenamme ovat kaupan ja logistiikan keskittymät.

Vantaa-sopimuksella kaupunki varmistaa kaupunkilaisten hyvinvointipalvelujen kehittämisen.

Markku Weckman
kaupunginvaltuutettu

Liityntäpysäköinti kuntoon

Monien vantaalaisten asemaseutujen liityntäpysäköintipaikat ovat ylikuormitettuja. Tilanne on vaikein Tikkurilan ja Vantaankosken asemilla. Liityntäpysäköinnin ongelmat heijastuvat suoraan liikenteen ruuhkautumiseen sekä pienhiukkas- ja hiilidioksidipäästöihin.

Liityntäpysäköinnin suurin ongelma on se, että liityntäpysäköintipaikkoja käytetään yleisinä pysäköintialueina. Esimerkiksi Leppävaarassa hallin autopaikkoja on YTV:n mukaan käytetty paljon muuhunkin kuin liityntäpysäköintiin, minkä vuoksi paikat ovat olleet täynnä ja junalla Leppävaarasta matkaa jatkavilla on ollut vaikeuksia löytää pysäköintipaikkaa.

Leppävaaran liityntäpysäköintihalli muuttui maksulliseksi syyskuun alussa. Samalla pysäköintihallin käyttäjiltä alettiin vaatia YTV:n matkakorttia.

Vantaalla on tarkoitus vuoteen 2014 mennessä siirtyä nykyistä suuremmassa määrin ohjaamaan ihmisiä liityntäliikenteen käyttäjiksi. Tavoite edellyttää nykyistä suurempien pysäköintiin soveltuvien alueiden rakentamista. Erityisesti Kehäradan valmistuminen asettaa liityntäpysäköinnille suuria haasteita.

Vantaalaisten ei ole järkevää rakentaa pysäköintikenttiä ympäristökuntien tarpeisiin ellei samassa yhteydessä mietitä pysäköinnin ja matkakortin yhteensovittamista.

22.9 tein kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa edellytin, että kaupungin tulee ryhtyä toimenpiteisiin liityntäpysäköintipaikkojen ja matkakortin yhteiskäytön kehittämiseksi siten, että liityntäpysäköintipaikan käytön edellytyksenä on voimassa oleva matkakortti.

Yli puolet valtuutetuista allekirjoitti aloitteen. Siksi uskon, että jo lähiaikoina liityntäpysäköinti toimii tavalla, joka tukee yksityisautoilun ja julkisen liikenteen järkevää lomittumista sujuvaksi työmatkaliikenteen kokonaisuudeksi.

Markku Weckman
kaupunginvaltuutettu