Tehokkuus ja laatu - mahdolliset yhdessä?Kuntien talousahdinko sai kunnat ja etenkin suuret kaupungit trimmaamaan palveluverkkojaan ja organisaatioitaan, kun vuosituhat vaihtui. Nyt näyttää valtio lähteneen mukaan kuntakentän saneeraamiseen, kun koko itsenäisyyden ajan lähes pyhänä pidetty sirpaleinen kuntarakenteemme on joutunut suurennuslasin alle. Vantaa on kaupunkina kasvanut aikuisikään. Palveluiden kannalta tämä näkyy siten, että vanhojen keskusten koulut tyhjenevät samanaikaisesti, kun uusille alueille ja taajamien reunoille tarvitaan lisää palveluita lapsiperheille. Mikä on sitten oikeaa tehostamista ja mikä väärää? Mielestäni tärkeintä on se, että kunnan tarjoama ydinpalvelu on laadukasta. Sen sijaan erilaisista tukitoimista täytyy voida rahan puutteessa tinkiä. Palveluverkostot täytyy suunnitella ja mitoittaa siten, että tuotannon mittakaavaedut – jos niitä on – toteutuvat. Opetus ja hoito ovat ydinpalveluita Kouluopetuksen laadun perustekijät ovat pätevät opettajat, riittävä ja ajanmukainen oppimateriaali sekä oppimisen kannalta tarkoituksenmukaiset ryhmäkoot. Kouluavustajakysymys voidaan nähdä osittain ryhmäkokojen mitoituksen yhtenä ilmenemismuotona. Näissä asioissa tinkiminen tulee tehdä harkiten, sillä vaikutukset oppimistulokseen ovat selvät. Oppimista tukevia toimintoja ovat vaikkapa koulujen siivous, terveydenhuolto, kouluruokailu sekä koulutilojen yleinen kunto ja viihtyisyys. Virikkeellinen ympäristö tukee oppimista, mutta en ole täysin ymmärtänyt keskustelua siitä, mikä merkitys esimerkiksi ruoan valmistuspaikalla sekä toimitus- ja jakelutavalla on oppimiseen. Näiden tukitoimintojen toteuttamistapa ja tehokkuus ovat tärkeitä, sillä näissä saavutetut tehokkuusedut helpottavat säästöpaineita ydinpalvelun eli opetuksen laadun suhteen. On kuitenkin selvää, että tukitoiminnoista ei voi ”juustohöylätä” uusia säästöjä vuodesta toiseen.
Koulu-, sosiaali- ja terveyspalveluiden rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Koulut, terveyskeskukset ja päiväkodit on rakennettu vuosien saatossa eikä niitä voida siirtää paikasta toiseen. Kun rakennusten elinikä on vuosikymmeniä, tulee väärään paikkaa tehty rakennus kalliiksi. Investoinnit on aikanaan tehty eikä julkisen palvelurakennusten käyttötarkoituksen muuttaminen ole helppoa. Siitä huolimatta palvelut pitää tuottaa siellä missä ihmiset niitä tarvitsevat. Myös julkisessa palvelutuotannossa on mittakaavaetuja, eli suurissa yksiköissä tuotetut palvelut tulevat edullisemmiksi kuin pienissä. On ymmärrettävää että alakoulujen tulee sijaita kotien lähellä niin turvallisuuden kuin jaksamisenkin kannalta, mutta isommat koululaiset voivat pyöräillä tai kävellä hieman pidempään tai mennä bussilla. Vaikka palvelurakennusten tyhjilleen jättäminen saattaa näyttää hölmöläisten hommalta, on se rahan puutteessa elävälle kunnalle usein ainoa järkevä vaihtoehto.
Kaupungin käyttötalouden kannalta on tärkeää että palvelut tuotetaan riittävän suurissa yksiköissä. Riittävän suuret yksiköt ovat perusteltavissa myös palvelun laatuun tai toimintavarmuuteen liittyvillä tekijöillä. Isossa koulussa on helpompi toteuttaa vaikkapa laajempi valinnanvapaus kielten suhteen kuin pienessä koulussa. Vastaavasti hoitolaitoksissa päivystysten järjestäminen onnistuu järkevästi kun laitos on riittävän suuri. Laitosten koollakin on ylärajansa. Se asettaa joko maantiede eli palvelun tuottaminen ei ole mielekästä, jos se tuotetaan liian kaukana käyttäjästä. Toisen rajan asettaa hallittavuus. Liian suuri laitos ei ole kenenkään hanskassa ja toiminta byrokratisoituu hallinnon kasvaessa. Tehokkuusetujen ylikorostaminen voi myös johtaa tilanteeseen, jossa laatu kärsii. Jos yksikkökokoa suurentamalla on saatu tukipalvelut tuotettua tehokkaammin, on kohtuutonta sen jälkeen enää esimerkiksi muodostaa ylisuuria opetusryhmiä tai vetää sairaalan hoitohenkilökunnan määrä minimiin. Kaiken tehostamisen rinnalla pitää ymmärtää, että kunnallisilla palveluilla on tarkoitus ja merkitys ja että niiden laadukas tuottaminen varmistaa huomisen hyvinvoinnin nuoremmille ja ihmisarvoisen elämän ehtoon hieman vanhemmille. Säästämisessä ja tehostamisessa pitää tehdä rohkeita ja joskus kipeitäkin ratkaisuja. Päättäjillä pitää kuitenkin olla sydän paikallaan ja järki kädessä, ettei tehdä hölmöyksiä.
Markku Weckman |
