Markku pähkinänkuoressa

• Ylikonstaapeli em
• Naimisissa, kaksi lasta, viisi lastenlasta, yksi lapsen lapsen lapsi
• Harrastukset: kuntourheilu, lenkkeily, hiihto, laskettelu, luonnossa liikkuminen

Kuvassa vaimoni Sirkka ja lastenlapsemme.

Kuva on otettu vuosia sitten, mutta en raaski poistaa. Ihanat lasten lapset ovat kasvaneet aikuisiksi.

Markku pidemmän kaavan mukaan 

Olen syntynyt luovutetun karjalan puolelle jääneessä Sortavalan kaupungissa tammikuussa 1944. Horoskooppimerkiltäni olen vesimies.

Tuohon aikaan Suomen miehet puolustivat isänmaatamme ase kädessä ja "Karjalan kansa" pakeni vanhan Suomen puolelle.  Näillä taustoilla myös minun perheeni joutui jättämään synnyinseutunsa. Meidät evakuoitiin ensin Joensuuhun, josta edelleen Pohjanmaalle, Haapajärven pitäjään. Lapsuus- ja kouluvuosien jälkeen ensimmäinen "vieras" työpaikka löytyi Lappeenrannasta.  Lappeenrannassa tapasin myös Sirkan, tulevan puolisoni ja lastemme äidin, jonka kanssa edelleen syömme yhteistä leipää.

Lappeenrannan rakuunapataljoonassa suorittamani asevelvollisuuden aikana lähetin hakemukseni Otaniemen poliisiopistoon.

Poliisikoulutuksen myötä asuinpaikka vaihtui vuonna 1965 Lappeenrannasta Helsingin Etelä-Haagaan mistä muutimme Vantaalle Myyrmäkeen 1975. Aloitimme omakotitalon rakentamisen Tikkurilaan Koiruohontielle vuoden 1979 keväällä. Talo valmistui jouluksi 1979. Nykyinen asuntomme on kolme huoneistoa käsittävässä rivitalossa Minttutiellä jossa olemme asuneet vuoden 1983 loppusyksystä alkaen.

 Poliisiopiston jälkeen hain Helsingin poliisilaitoksen palvelukseen ja minut nimitettiin  nuoremman konstaapelin virkaan 15.2.1966. Toimin lähes kymmenen vuotta hälytyspartiossa ja ryhmänjohtajana. ”Kenttätyövaiheen” jälkeen oli vuorossa jakso poliisilaitoksen esimiestehtävissä. Työtehtävieni ohella olin yhdeksän vuotta poliisilaitoksen johtoryhmän jäsenenä ja monissa muissa luottamustehtävissä. Vuoden 1994 alussa minut nimitettiin työsuojelun piirivaltuutetun tehtävään missä toimin eläkkeelle siirtymiseeni 1.2.2002 saakka. Toimin samalla poliisihallinnon työsuojeluvaltuutettujen puheenjohtajana ja valtakunnallisen Työsuojelun keskustoimikunnan varapuheenjohtajana. 

 Osallistuin aktiivisesti poliisin ay-toimintaan lähes kolmen vuosikymmenen ajan paikallisella, valtakunnallisella, sekä pohjoismaisella tasolla. Helsingin Poliisien Yhdistyksen hallitukseen minut valittiin 1974. Olin viisi vuotta yhdistyksen sihteerinä ja vuodesta 1980 alkaen yhtäjaksoisesti kaksikymmentä vuotta Helsingin Poliisien Yhdistyksen puheenjohtajana. Suomen Poliisien Liiton hallitukseen minut valittiin 1978 ja liiton varapuheenjohtajaksi vuonna 1990. Poliisialan ammattijärjestöjen yhdistymisen jälkeen toimin liiton korkeimman päätöksentekoelimen, Suomen Poliisijärjestöjen Liiton edustajiston puheenjohtajana eläkkeelle siirtymiseeni saakka.

Keskusjärjestötasolla olin Virkamiesten ja Työntekijäin Yhteisjärjestö (VTY) valtuuston jäsen 1981-1984 ja TVK:n valtuuston jäsen 1984-1992, sekä STTK:n valtuuston jäsen. TVK:n toiminnan päättymisen jälkeen vuonna 1993 minut valittiin STTK-J:n valtuustoon ja sittemmin Palkansaajajärjestö Pardian hallituksen vara- / varsinaiseksi jäseneksi vuoden 2001 syksyyn asti.

Poliisihallinnon asiantuntemuksestani on ollut etua toimiessani oman ammattiliittoni ohella myös ministeriötasolla. Olen ollut jäsenenä sisäasiainministeri Kari Häkämiehen asettamassa poliisitoiminnan arviointihankeen työryhmässä, turva-alan kokonaisuudistamista valmistelevassa ohjausryhmässä, poliisihallinnon työterveyshuollon kehittämistyöryhmässä, poliisihallinnon työsuojeluorganisaation kehittämishaketyöryhmässä ja uuden palkkausjärjestelmän vertailuryhmässä. Olin varapuheenjohtajana poliisin sosiaalista toimintaa harjoittavassa Poliisin Tuki ry:ssä vuodesta 1984 alkaen. Olen osallistunut lukuisiin poliisialan koti- ja kansainvälisiin seminaareihin ja toiminut pohjoismaiden poliisiliiton (NPF) hallituksen jäsenenä. Toimintakauden päättyessä minulle luovutettiin Nordiska Polisförbundetin (NPF) pienoislippu.

Olen saanut vastaanottaa perusyhdistyksen sekä liiton korkeimmat ansiomerkit ja pienoisliput, Valtion Virka-ansiomerkin, poliisin ansioristin ja Suomen Valkoisen Ruusun I-luokan mitalin kultaristein. Poliittisen toimintani taustoin minulle on luovutettu Kokoomuksen kultainen ansiomerkki. Viime syksynä 26.8.2021 minulle myönnettiin Sotaveteraanien Ansioristi, jota arvostan suuresti.

Ammattijärjestötoiminta on ollut innoittajana yhteisten asioiden hoitamiseen. Isänä sekä isoisänä tulevien sukupolvien elämisen edellytysten parantaminen ja tasokkaan koulutuksen turvaaminen ovat edelleen keskeisiä tavoitteitani. Terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen ja vanhuspalvelujen tasosta huolehtiminen ovat tärkeitä tavoitteitani. Erityisesti meidän tulee turvata kunniakansalaistemme, sotiemme veteraanien ja sotainvalidien viimeisten elinvuosien asianmukainen ja tasokas hoito. Olen Vantaan Sotaveteraanien varapuheenjohtaja ja Reserviläisten (VETRES) järjestön hallituksen jäsen. Haluan omalta osaltani maksaa kunniavelkaani ja toimia veteraanien hyväksi. Kevätkauden viimeisessä Vantaan kaupunginhallituksen kokouksessa 18.6.2012 ehdotukseni Tikkurilan Veteraanipuiston nimikysymyksessä toteutui. Eli puisto nimettiin Vantaan Veteraanipuistoksi. Kilpailevana ehdotuksena oli puiston nimeäminen Karl Albert Edelfeltin puistoksi. Edelfelt sai aukion vanhan aseman eteen. Myös Veteraaniaukion nimi säilyy.

Olen ollut vuosikymmenien ajan Kokoomuksen jäsen. Kokoomuspuolueessa olen arvostanut periaatetta minkä mukaan jokaisen yhteiskunnan jäsenen tulee omien voimavarojensa ja osaamisensa mukaisesti tuntea vastuuta omasta ja lähimmäistensä elämästä. Yhteiskunnan turvaverkkojen tulee kannatella siinä vaiheessa, kun yksilö ei enää omin avuin selviä. Pidän tärkeänä Koti, Uskonto, Isänmaa perinteen arvostamista ja säilyttämistä puolueeni periaateohjelmassa. Tällä hetkellä tuo tavoite toteutuu mielestäni parhainen Perussuomalaisissa. Poliittisesti en ole ollut erityisen aktiivinen ennen vuoden 1997 kunnallisvaaliehdokkaaksi ryhtymistä. Minut valittiin ensimmäisellä yrittämällä valtuustoon ja nyt on seitsemäs yhtäjaksoinen valtuustokausi 2021-2025 uusine haasteinen alkanut.

En ole ollut tyytyväinen Kokoomuksen toimintaan puolueena ja vielä vähemmän Vantaan Kokoomuksen edesottamuksiin. Näin ollen olen eronnut Kokoomuspuolueesta 1.3.2021 alkaen ja antanut suostumukseni kunta- ja aluevaaliehdokkaaksi Perussuomalalisten riveissä. Toimin mielelläni linkkinä Vantaan asukkaiden ja kaupungin virkamieskoneiston välisessä vuoropuhelussa.

Tulevalla valtuustokaudella on edessä mielenkiintoinen ja vaativa haaste sote-, talous- ja velkaohjelmineen. Tämä kaikki Korona-Pandemian keskellä. Vantaan ahdingosa oleva talous on hoidettava kestävälle tasolle, laadukasta koulutusta ja terveyspalveluja vaarantamatta. En kannata Vantaan Ratikan ja Suomiradan rakentamista missään vaiheessa.