TURVALLISEEN HUOMISEEN

 

Huumerikollisuus on pahentunut tuntuvasti vuosikymmenen aikana ja huumaavien aineiden takavarikot lisääntyneet merkittävästi. Ennestään alueella toimineiden kotimaisten ammattirikollisten rinnalle on ilmestynyt vierasmaalaisia huumekauppiaita. Kilpailu on pudottanut hintoja ja nuorten huumekokeilut ovat lisääntyneet.

Huumekauppa on ammattirikollisten liiketoimintaa. Laittomassa toiminnassa kiertävä raha on kuitenkin vain osa ongelmaa. Huumeista maksetaan suurin lasku rikoksina, järjestyshäiriöinä, terveyskuluina ja sosiaalisina ongelmina. Huumeiden käytöstä aiheutuu suomalaiselle yhteiskunnalle miljardiluokan kustannukset joka vuosi.

Myytti vähäisestä, rajatusta ja yksinomaan narkomaaneille itselleen kuuluvasta asiasta muuttuu, kun todelliseksi laskun maksajaksi paljastuvat rikosten uhrit, kunnat ja valtio. 

Huumekeskustelussa ei enää puhuta vain suurten kaupunkien erityisongelmasta, vaan koko maata kattavasta kysymyksestä. Nuorilla huumeidenkäytön erityispiirteenä on vahva sidonnaisuus rikollisen uran alkamiseen. Toisaalta huumeet ovat syynä rikoskierteessä olevien henkilöiden rikosaktiivisuuteen. Huumausaineet aikaansaavat riippuvuutta ja vakiintunut käyttö tietää lisäkustannuksia, joita ei ole mahdollista peittää vanhemmilta saaduilla taskurahoilla tai tavallisilla ansiotuloilla.

Toivottavaa olisikin, että vaalien jälkeen kokoontuva uusi Eduskunta jatkaisi edeltäjänsä aloittamaa poliisin toimintaedellytysten parantamista ja kiinnittäisi huomiota myös poliisin henkilöresurssien lisäämiseen.            

 

Rikollisuuden ehkäiseminen on edullista

Rikokset ovat erilaisia ja eri rikollisuuden lajeissa vaikuttavat eri tekijät. Lähes kaikki rikokset kuitenkin edellyttävät, että motivoitunut rikoksentekijä ja otollinen kohde kohtaavat riittävän valvonnan ulottumattomissa. Ilman näiden kolmen edellytyksen samanaikaista täyttymistä rikosta ei tapahdu. Tämä antaa ajattelemisen aihetta. Onko ulos lähtiessä mietittävä mikä vuorokaudenaika on kyseessä, minkä reitin valitsen ja onko alueella riittävä valvonta. Ilmeisesti näin olisi ainakin jossakin määrin viisasta menetellä vaikka yleisesti ottaen suomen olosuhteissa vaara joutua esimerkiksi ryöstön tai pahoinpitelyn kohteeksi onkin varsin vähäinen.

Lähes kaikissa rikollisuuden lajeissa pätee, että varsin pieni rikoksenuusijoiden joukko tekee valtaosan rikoksista. Runsaasti rikoksia tekevät ovat yleensä aloittaneet nuorina, ennen rikosoikeudellista syyntakeisuusikää. Rikollisuus on yhteydessä syrjäytymiseen. Vaikutussuhde on molemminpuolinen: syrjäytyminen edistää rikollisuutta ja rikolliseksi leimautuminen syrjäytymistä.     

On todettu, että esimerkiksi vanhempainvalmennukseen ja koulunkäynnin loppuunsaattamiseen sijoitettu rahasumma ehkäisee noin 2-3 kertaisesti aikuisiän vakavia rikoksia verrattuna saman summan sijoitukseen rikollisten valvontaan tai rikoksenuusijoiden pitkäaikaiseen vankeuteen. Rikostilaisuuksiin vaikuttavin toimin rikokset vähentyvät usein edullisesti ja välittömästi, kun kysymys on paikallisesti, ajallisesti tai tekotavaltaan rajatusta nimenomaisesta rikollisuusongelmasta. Sen sijaan sosiaaliset rikollisuuden torjunnan menetelmät, esimerkiksi toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja erityisesti panostukset lasten kasvun tukemiseen, tuottavat pitkällä tähtäyksellä edullisimmin tuloksia.

Rikollisuutta ei poisteta eikä edes ratkaisevasti vähennetä kertatoimin. Rikollisuuden vähentäminen edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä kodin, koulun ja eri viranomaistahojen välillä.

Keskeisin tekijä on kodin tuki ja turva. Jokaiselle lapselle tulee taata oikeus turvalliseen lapsuuteen ja nuoruuteen, sekä rajojen oppimiseen. Jos ja kun omat vanhemmat eivät kaikissa tapauksissa pysty tätä kasvatuksellista pääomaa antamaan on luotava nykyistä toimivampi yhteiskunnallinen turvaverkko, joka riittävän varhaisessa vaiheessa reagoi häiriöihin ja puuttuu asiaan ennenkuin on liian myöhäistä.

 

Tiedätkö Sinä missä ja minkälaisessa seurassa lapsesi viettää aikaansa?

 

Markku Weckman

kaupunginvaltuutettu   

ylikonstaapeli evp